Hinnastot
Sähkön siirtohinnan muodostuminen
Sähkön siirtopalvelun hinnat eli tariffit muodostuvat kahdesta osatekijästä:
- Asiakkaan sulakekoon mukaan määräytyvä kiinteä perusmaksu (euroa/kuukausi).
- Energian kulutukseen perustuva siirtomaksu (senttiä/kWh).
Verkkopalvelun pienjännitetehosähkön ja keskijännitetehosähkön maksut koostuvat seuraavista osatekijöistä:
- Kiinteä kuluttajamaksu (euroa/kuukausi).
- Kulutetun energiamäärän mukaan määräytyvä siirtomaksu (senttiä/kWh).
- Tehomaksu (euroa/kW/kk). Tehomaksun perustana on liukuvan 12 kuukauden kahden suurimman kuukauden pätötehohuipun keskiarvo.
- Loistehomaksu (euroa/kVAr/kk) (anto & otto). Loisteho määräytyy kuukausittaisen loistehohuipun mukaan. Loistehosta vähennetään ilmaisosuus, joka on oton (Qi) osalta 16 %:a ja annon (Qc) osalta 4 %:a kyseisen kuukauden pätötehohuipusta.
- Huipunmittauksen mittausjakso on 60 minuuttia.
Lisäksi sähköstä maksetaan sähkön valmisteveroina sähköveroa ja huoltovarmuusmaksua. Sähköverot maksetaan kulutetun energiamäärän mukaan siirtopalvelun yhteydessä. Arvonlisävero maksetaan kaikista siirtopalvelun osatekijöistä sekä sähköveroista.
Teho, pätöteho
Laitteen teho ja käyttöaika määräävät laitteen kuluttaman energian. Esimerkiksi valaisimen lampun teho (W) ilmoittaa, millä teholla se muuntaa sähköä valoksi ja lämmöksi. Kun 40 W tehoinen sähkölamppu on päällä 1 tunnin ajan, se käyttää 40 wattituntia (Wh) sähköenergiaa.
Loisteho
Jotkut sähkölaitteet tarvitsevat pätötehon lisäksi loistehoa. Loistehoa tarvitsevat sähkömoottorit, muuntajat, kuristimet ja etenkin vanhemmat loistevalaisimet. Loistehoa tuotetaan voimalaitoksilla tai loistehon kompensointilaitteilla. Loistehon siirto kuormittaa sähköverkkoa ja aiheuttaa häviöitä ja siten lisää sähkön siirtokustannuksia. Siksi loistehon käytöstä peritään loistehomaksuja, kun loistehon käyttö kulutuspisteissä on normaalia suurempaa.